maanantai 9. syyskuuta 2013

Loppuelämäni ensimmäinen päivä

Herättyäni päätin alkaa sisäänajamaan uusia kenkiä. Puolen kilometrin jälkeen totesin, että myöhästyn tunnilta jos en nyt hyppää ratikkaan. Lisäksi kantapäässä oli alkava rakko, joten hilpein mielin ajelin kohti koulua. Päästyäni koululle mietin että olisin halunnut aamukahvin koulun kahvilasta, mutta jätin ottamatta, koska kahvikortissa on enää yksi kahvi jäljellä, ja uutta ei ole varaa ostaa ainakaan tässä kuussa. Tunnilla opin jotain piireistä.

Kolmen tunnin koulupäivän jälkeen lähdin kelaan tiedustelemaan kuinka hyvinvointiyhteiskunta voi minua auttaa opintojeni loppuunsaattamisessa. Taustatietona annettakoon että elän viimeistä korkeakouluopintotukikuukauttani. Aiemmat opinnot ovat jääneet kesken masennuksen vuoksi. Sisäinen ääneni sanoo että syynä voi olla myös laiskuus, mutta minun on annettu ymmärtää että se saattaa olla masennus joka puhuu.

Kelan täti antoi kaavakkeita ja selitti että asumistuki, johon nyt vähintään olen oikeutettu, toimii sillä tavalla että Mies hakee muutosta omaansa. Lisäksi voin laittaa lääkärintodistuksen ja anomuksen opintotukilautakuntaan ja toivoa että minulle arvotaan lisäkuukausia. Tässä kuitenkin menee aikaa. On siis todennäköistä että saan lähteä sossuun tässä. Se onkin suosikkihommaani. Voin sanoa rehellisesti että edellinen trippini siihen epätoivon ja köyhyyden loukkoon saattoi olla osasyynä mielialani syöksykierteeseen viimeksi.

Tänään ohjelmassa olisi kotitehtäviä, koska viikonloppu ei ollut suotuisa niiden suhteen, ja tietokonepelejä, koska huvittaa.

Päivän menot: Artemis ~40e, josta oma osuuteni ~6,50e
Tilin saldo: ~60e
Opintoja jäljellä: 144op